Mitä on nykypäivän musiikkikritiikki?

Sibelius-Akatemian musiikinhistorian professori Veijo Murtomäki on arvioinut klassisen musiikin kirjoja, konsertteja ja levytyksiä eri medioihin 1970-luvulta saakka. Hän kertoo kokemuksesta, että kriitikon tärkeitä työkaluja ovat musiikin laaja tuntemus, hyvä tyylitaju ja äidinkielentaito.
 
Murtomäen kohta neljänkymmenen vuoden mittaisen kriitikkouran aikana maailma on muuttunut. Painetuista lehdistä arvostelut ovat vähentyneet huomattavasti ja ohelle on tullut internet. Kritiikin perusolemus ei kuitenkaan juuri ole muuttunut. Ollakseen sekä uskottava että innostava kriitikon on oltava sekä selväsanainen että pätevä myös musiikkialan kollegoiden silmissä. Monipuolinen kielen hallinta on tarpeen, kun arvostelija paketoi – etenkin kielteisen – sanottavansa. Murtomäki on oppinut tuntemaan yleisönsä. Luotettavuus ja uskottavuus yleisön suhteen syntyy vasta vuosien kuluessa.
 
”Kritiikki on populaari kirjoittamisen laji. Aluksi ajattelin kirjoittavani kollegoille ja musiikin asiantuntijoille. Nykyisin pyrin välttämään esimerkiksi musiikkitermejä ja ajattelen tavallista lukijaa”, hän toteaa.

Musiikkikritiikin alkuaikoina 1700-luvulla ja pääosin myös 1800-luvulla arvostelut keskittyivät lähinnä esitettyihin sävellyksiin. Nykypäivän kriitikko käsittelee useammin esityksiä ja taiteilijoita. Kritiikin kirjoittaminen on myös vallan ja vastuun välistä tasapainottelua, sillä huonon arvostelun tiedetään ajaneen taiteilijoita syväänkin masennukseen. Hyvästä arvostelusta puolestaan voi lukea kirjoittajan intohimon aiheeseen. Silloin se herättää mielenkiinnon lukijassakin ja antaa tälle lähtökohtia oman mielipiteen rakentamiseen.
 
”Kriitikon oma innostus on tärkeää. Sen kautta välittyvät tunnelmat ja vaikutelmat niillekin, jotka eivät olleet paikalla. Toisaalta pitää tuntea myös vastuunsa. Kritiikin kirjoittaminen on julkinen rooli, jolla voi olla myös vaikutusta siihen, käykö esimerkiksi levykaupan ovi vai ei”, Murtomäki muistuttaa.
 
Toisaalta kriitikolla pitää olla rohkeutta ilmaista, jos jokin taiteen tekemisessä ei toimi. Murtomäki on saanut vuosien varrella arvosteluistaan reaktioita laidasta laitaan. Välillä palaute on ollut jopa aggressiivista.
 
”Kritiikin tehtävä ei ole mollata vaan viedä taidetta eteenpäin. Liian negatiiviseen kirjoittamiseen syyllistyvät helposti etenkin aloittelevat kriitikot – minäkin aikanaan. Aina kannattaa kuitenkin olla mieluummin harkitseva kuin räväkkää”, hän huomauttaa.
 
Kriitikolta tarvitaan itseluottamusta ja uskoa omiin korviin, kokemukseen ja tietoon.
 
”Ympärillä on paljon kuiskaajia, mutta niistä huolimatta arvostelijan pitää löytää oma sanottavansa. Siinä vaaditaan itsetuntemusta, rohkeutta ja itsekritiikkiä", Murtomäki toteaa.
 

Hyvä tietää

Suomen Arvostelijoiden Liitto ja Sibelius-Akatemia järjestävät marraskuussa 2014 musiikkikritiikkiä käsittelevän seminaarin, joka koostuu asiantuntijaluennoista, kritiikkityöpajoista ja paneelikeskusteluista. Osa tapahtumasta on avoinna myös yleisölle. Keskustelijoina ja työpajojen vetäjinä ovat muun muassa Otso Kantokorpi, Aija Puurtinen, Kimmo Sarje, Harri Uusitorppa, Mari Koppinen, Liisamaija Hautsalo ja Veijo Murtomäki. Tapahtuman ohjelma julkistetaan myöhemmin.

Teksti: Karoliina Pirkkanen
Kuva: Wilma Hurskainen



Ei kommentteja. Ole ensimmäinen

Hae blogin sisällöstä

Tervetuloa Sibelius-Akatemian blogiin!
 

Tässä blogissa kerromme sanoin ja kuvin siitä, mitä tapahtuu Taideyliopiston Sibelius-Akatemian luokkahuoneissa ja käytävillä, arjessa ja juhlassa, ehkäpä joskus jopa konserttilavan takana! Tapaamme ajankohtaisia ihmisiä, jotka omin sanoin kertovat siitä, mitä juuri nyt on meneillään.

Meihin saat yhteyden sähköpostitse osoitteella info (at) siba.fi