« Takaisin

Ketä kiinnostaa? Musiikkijournalismin kysymykset esillä Agorassa

Oletko koskaan lukenut vaikkapa festivaaliraporttia tai konserttiarviota  ja pohtinut, mikä on mekanismi tekstin takana? Kuka sen kirjoitti ja miksi? Ilmieläviä musiikkijournalismin tekijöitä tavattiin torstaina 3.4.2014 Musiikkitalon Agorassa.

Sibelius-Akatemiassa vieraillut jazzhistorioitsija ja journalisti Ashley Kahn toimi vilkkaan keskustelun moderaattorina. Panelisteina vierailivat Sibelius-Akatemian lehtori Sami Linna, Helsingin Sanomien toimittaja Harri Uusitorppa ja Rumba-lehden päätoimittaja Teemu Fiilin. Miksi musiikkijournalismista pitäisi ylipäätään keskustella? Musiikista kertovat tekstit löytävät meidät vaikkemme niitä etsisikään; verkossa, kirjastoissa ja lehtihyllyissä. Keskustelu vilisi laajoja ikuisuuskysymyksiä; kuka musiikista ylipäätään saa kirjoittaa, mikä on musiikkijournalismin ja –kritiikin tarkoitus.

- Musiikkijournalismin ideahan on tehdä musiikki lähestyttäväksi ja toisaalta myös opettaa uusia tapoja lähestyä ja kuunnella musiikkia. Muusikot itse joskus arvostelevat sitä, että kriitikot eivät aidosti ymmärrä heidän pyrkimyksiään tai musiikkiaan. Kritiikissä ei ehkä olekaan kyse siitä, kuinka monta teknistä termiä tekstissä on vaan siitä, miten kirjoittaja pystyy artikuloimaan tarkoitusperiään ja lähtökohtiaan, totesi Linna.

Musiikista mediassa kirjoittavilla on toisaalta suuri valta; heidän tekstinsä voivat vaikuttaa konkreettisesti siihen, miten ihmiset puhuvat musiikista - ehkä jopa heidän musiikkimakuunsa. Kahn huomautti, että tiukkaa, asiantuntevaa musiikkianalyysiä vilisevä teksti saattaa helposti jättää osan lukijakunnasta ulkopuolisiksi. Myös musiikkijournalistin onkin tärkeää tietää, kenelle kirjoittaa ja pyrittävä puhuttelemaan kaikentasoisia kuulijoita. Musiikista kirjoittavan haasteellinen tehtävä on osata huomioida aiheeseen vihkiytyneet mutta kutsua lukemaan nekin, joilla ei ole esimerkiksi tuntemusta musiikintyylistä tai artistista.

- Erityisesti sanomalehdissä pitää huomioida lukijoiden eri tasot. Kirjoittajalla pitää olla myös intohimoa, sillä tämä ei ole ”yhdeksästä viiteen”-työtä. Pitäisi pystyä kirjoittamaan niin, että kaikki ymmärtävät mutta samalla niin, että jokainen saa kuitenkin tekstistä jotakin, tuumi Uusitorppa.

Lyhyt on kaunista, myös musiikkijournalismissa

Nykypäivän mediassa tekstistä lasketaan sanojen sijasta merkkejä. Kirjoittaja joutuukin lähes aina tekemään valintoja ja karsimaan pois paljon mielenkiintoistakin.

- Tietynlainen konteksti ja tausta kirjoitukselle pitää pystyä luomaan, kuvailemaan sekä tilannetta että tuntemuksia ja samalla mahduttaa mukaan nimet ja faktatiedot. Se on välillä melkoista jonglöörausta. Lyhyeenkin tekstiin olisi hyvä saada mukaan kertomus ja jonkinlainen muoto, Uusitorppa toteaa.

Sallivatko erikoislehdet ja online-julkaisut sitten kirjoittajalle enemmän? Eivät välttämättä. Kaikissa medioissa pitää löytää musiikin - esityksen tai  artistin - ydin ja osata pukea se sanoiksi.

- Nykyään myös lukijat ovat tottuneet lyhyempiin teksteihin. Jos ydinasian voi twiitata, se on hyvä, Fiilin kiteyttää.

Kahn lisäsi, että musiikista ja taiteesta yleensäkin on hyvin helppo kirjoittaa laveasti ja kuvaillen, ja näin on musiikkijournalismissa pitkään ollut tapanakin. Tiivistämisen pakko auttaa toisaalta myös kirjoittajaa tuottamaan parempaa tekstiä ja löytämään olennaisen. Musiikkikirjoittamisen konkari kertoi kirjoittaessaan luottavansa suoran haastattelun voimaan ja pyytävänsä muusikkoa itseään kuvailemaan musiikkiaan tai vaikkapa bändin syntytarinaa.

- Mieluusti pistän heidät itsensä puhumaan musiikistaan ja kertomaan omin sanoin, miksi ja mistä he ovat niin innoissaan! Pistän opiskelijani usein kirjoittamaan erikseen musiikkianalyysin ja musiikkikritiikin,erittelemään nämä kaksi. Laitan heidät kirjoittamaan myös musiikista, joka ei ole heidän mukavuusalueellaan. Itsekin pyrin kirjoittajana lähestymään kaikkea musiikkia samanlaisella kunnioituksella; myös musiikkia, josta en ehkä itse niin välitä, kertoi Kahn.

Myös Taideyliopiston sidosryhmälehti IssueX käsitteli edellisessä numerossaan taidekritiikkiä – lue lehti verkossa osoitteessa  http://www.issuex.fi/avainsanat/kritiikki/

Teksti ja kuvat: Karoliina Pirkkanen
 



Ei kommentteja. Ole ensimmäinen

Hae blogin sisällöstä

Tervetuloa Sibelius-Akatemian blogiin!
 

Tässä blogissa kerromme sanoin ja kuvin siitä, mitä tapahtuu Taideyliopiston Sibelius-Akatemian luokkahuoneissa ja käytävillä, arjessa ja juhlassa, ehkäpä joskus jopa konserttilavan takana! Tapaamme ajankohtaisia ihmisiä, jotka omin sanoin kertovat siitä, mitä juuri nyt on meneillään.

Meihin saat yhteyden sähköpostitse osoitteella info (at) siba.fi