« Takaisin

Viikon alumni Heljä Räty: Fyysinen työkunto on tärkeää myös muusikolle

Tapiola Sinfoniettan huilistina työskentelevän Heljä Rädyn kasvu muusikon uralle alkoi varhaislapsuudessa. Hän syntyi musikaaliseen perheeseen ja aloitti omat soittotuntinsa 7-vuotiaana Konservatoriossa ja noin 10-vuotiaana hän aloitti nykyisen pääinstrumenttinsa, poikkihuilun soittotunnit.

Konservatorion opettaja oli ihana ja innostava, samoin musiikkileirit joille Heljä pääsi osallistumaan. Myös lukiossa musiikin opetus oli häntä innostavaa. Lukioaikana Heljä lähti musiikkileirille Yhdysvaltoihin. Tämän reissun aikana saatu rohkeus kasvatti häntä niin paljon, että hän jo suoraan lukion jälkeen hakeutuikin Suomen sijaan Wieniin opiskelemaan musiikkia. Sattumien kautta hän oli tavannut Suomessa wieniläisen professorin ja päässyt soittamaan professorille ja tämän kautta tie aukesi soiton ammattiopintoihin ulkomaille. Jo lukion loppuvaiheessa Heljä oli soittanut erilaisissa orkestereissa, opettanut soittamista jonkin verran ja musiikista oli tullut vähitellen hänelle yhä isompi osa elämää – näin ammatinvalinta oli kirkastunut.

Ulkomailla Heljän oli helpompi keskittyä soiton opiskeluun, sillä keikkailu ei vienyt vielä paljon aikaa. Wienistä tuli hänelle rakas paikka, vaan ei mennyt montaa vuotta, kun paremmat uranäkymät orkesterisoittajana saivat hänet palaamaan Suomeen jatkamaan opintojaan Sibelius-Akatemiaan. Heljä oli saanut orkesterisoitosta lisää kokemusta ulkomailla, ja Suomeen asettuessaan hänelle tulikin jo opiskeluaikana runsaasti keikkoja orkestereihin eri puolille Suomea. Elettiin suomalaisten orkesterien kulta-aikaa ennen 90-luvun lamaa, jolloin orkestereilla oli vielä hyvin varaa kutsua Sibelius-Akatemiasta paljon tuuraajia keikoille maakuntaorkestereihin. Hän sai paljon tietoa työelämästä orkesterissa soiton kautta eri ikäisiltä kollegoilta sekä omalta soitonopettajaltaan. Orkesterisoittajan alkuvuosina hän kertoo oppineensa kollegoiltaan erityisesti rohkeutta ja heittäytymisen taitoja tuntemattoman ja haasteellisenkin ohjelmiston parissa. He olivat hänelle mallina siitä, miten soittaja voi luottaa omaan osaamiseensa työtä tehdessään.

Opintojen loppuvaihe Sibelius-Akatemiassa sai vauhtia perheen perustamisen ansiosta. Heljä oli luontevasti vähitellen siirtynyt esiintyvän orkesterimuusikon työelämään ja kasvanut valmiiksi työelämään opintojensa ohessa soittaen monissa koulutustaan vastaavissa ammattiorkestereissa. Kun hän valmistui, oli hänellä aluksi useampia lyhyempiä työjaksoja eri orkestereissa ennen Tapiola Sinfonietan vakituisen työpaikan koesoiton voittamista. Juuri ennen koesoiton voittoa olivat työjaksot eri puolilla yhä pidempiä, yksi oli jopa vuoden mittainen sijaisuus RSO:ssa. Ennen koesoiton voittoa hän kävi joissakin muidenkin orkesterien koesoitoissa. Näinä vuosina hänellä oli enemmän myös soitto-oppilaita, ja oppilaiden ja opetustöiden määrää hän alkoi vähentää vasta oman perheen kasvaessa isommaksi.

Vakituisen työpaikan saatuaan Heljä loi yhä verkostoja keikkailemalla eri paikoissa monien ihmisten kanssa. Myös nykyään yhteistyö joidenkin näiden varhaisten tuttavuuksien kanssa jatkuu  sekä keikkailun että ystävyyden merkeissä.

- Pääsin seuraamaan aitiopaikalta nuorten, vasta parikymmentä vuotta sitten perustettujen suomalaisorkesterien kuten Avanti!:n syntymistä ja kehittymistä. Niillä oli tehdä vaikka floppikonsertteja taiteellisten päämäärien saavuttamisen vuoksi.

Mitä pidemmälle Heljä on urallaan edennyt, sitä paremmin hänelle on hahmottunut esimerkiksi se, että muusikon tai opettajan “tähteys” ei takaa mitään, eikä pelkkä ihmisen ulkokuori kerro hänestä koko totuutta.

- Opiskeluaikana olisi ehkä ollut hyvä keskittyä soitonopiskeluun vähän enemmän kuin erittäin runsaaseen keikkailuun jo niin varhaisessa vaiheessa uraa. Opinnot olivat työelämän kannalta hyvät ja tukevat.

Heljällä ei ole ollut niinkään mahdollisuuksia jatkokouluttautua Sibelius-Akatemiasta valmistumisensa jälkeen, ja tämä mietityttää häntä vähän.

- Olen pysynyt hyvässä työkunnossa luontaisen liikkumisen ilon vuoksi. Vasta myöhempinä vuosina olen alkanut ymmärtää, että liikunta on merkityksellistä ja sen tietoinen harrastaminen on mielihyvän lisäksi hyvä asia myös soittotyössä jaksamisen kannalta.

Heljä ajattelee muiden ihmisten tavoin, että vakityöpaikan saaminen suomalaisesta orkesterista on lottovoitto. Nykyään hän vierailee soittajana muissakin orkestereissa kuin vakityöpaikassaan. Työnsä varjopuoliksi hän mainitsee jatkuvan soittokunnon ylläpidon ja henkisen ja fyysisen rasituksen ja kuormituksen kanssa tasapainoilun. Huikeita kokemuksia on hänellä työuran aikana ollut lukuisia, etenkin useat konsertit. Myös matkat orkesterien kanssa ovat jääneet mieleen.

Teksti: Jenny Metsälä  


Kuulolla-blogissa esitellään kerran viikossa perjantaiaamuisin Sibelius-Akatemian entinen opiskelija, viikon alumni. Hän kertoo muistoja opiskeluajoiltaan, uravalintoihinsa vaikuttaneita käänteitä ja tarinan siitä, miten päätyi nykyiseen työhönsä. Uratarinat ovat kirjoittaneet Sibelius-Akatemian alumnityön mentorointiohjelmaan osallistuneet opiskelijat. Oletko Sibelius-Akatemian alumni ja haluaisit ehkä mukaan toimintaan? Lue lisää Sibelius-Akatemian alumnityön verkkosivuilta



Ei kommentteja. Ole ensimmäinen

Hae blogin sisällöstä

Tervetuloa Sibelius-Akatemian blogiin!
 

Tässä blogissa kerromme sanoin ja kuvin siitä, mitä tapahtuu Taideyliopiston Sibelius-Akatemian luokkahuoneissa ja käytävillä, arjessa ja juhlassa, ehkäpä joskus jopa konserttilavan takana! Tapaamme ajankohtaisia ihmisiä, jotka omin sanoin kertovat siitä, mitä juuri nyt on meneillään.

Meihin saat yhteyden sähköpostitse osoitteella info (at) siba.fi