« Takaisin

Viikon alumni Kirsti Müntinga: Opettajalle intuitio on tärkein


Kirsti Müntinga on luonut uransa viulunsoiton lehtoriksi omalla persoonallisella tavallaan, joka on vaatinut häneltä pitkän linjan suunnittelua ja kärsivällisyyttä. Hänen esimerkkinsä rohkaisee luottamaan tarvittaessa yksilöllisyyteen oman uran luomisessa. Müntingan rakkaus viulun ääneen oli selvä ensi kuulemalta.

- Kuulin äänen, joka sai maailmani väräjämään, hän kuvailee tunnettaan saadessaan viulun ensimmäistä kertaa käteensä.

1960-luvulla Müntinga opiskeli Sibelius-Akatemian nuoriso-osastolla Onni Suhosen johdolla. Opettajaansa hän kunnioitti suurena muusikkona. Vuonna 1966 Müntinga siirtyi Sibelius-Akatemian yleisen osaston solistiselle linjalle. Eräänlainen käännekohta oli avioituminen Saksaan vuonna 1968, jolloin Müntinga aloitti myös yksityiset opinnot Kölnissä professori Heinz Schkommodaulla.

Omien sanojensa mukaan hän aloitti silloin viulunsoiton opiskelun uudestaan aivan alusta. Nyt viulunsoiton perusteita opiskeltiin venäläisen koulun mukaan. 21-vuotiaana oli opeteltava uudet soittoasennot ja lihasten tietoinen hallinta.

- Tälläisen prosessin läpikäyminen aikuisiällä antaa valtavasti työkaluja opetustyöhön, Müntinga toteaa.

Opetustyöstä kutsumus

Uurastuksen palkkiona oli pääsy Kölnin Valtiolliseen Musiikkikorkeakouluun. Müntinga opiskeli Kölnissä seitsemän vuotta.

- Ne olivat suurien musiikillisten elämysten ja kiihkeän elämän täyttämiä, kiireisiä vuosia, joihin mahtui myös monia unohtumattomia konserttielämyksiä, Müntinga muistelee.

Kesällä 1973 Müntinga nautti Salzburgin ilmapiiristä soittaessaan Carl Mellesin johtamassa Kansainvälisessä Akatemia-orkesterissa. Kokemuksen hän nostaa elämänsä käännekohdaksi. Orkesterin viulistien joukosta hän löysi serbialaisen muusansa ja elämänsä tiennäyttäjän. Keski-Euroopassa vietetyn opiskelun rinnalla Müntinga sai tilaisuuden opettaa sekä musiikkikoulussa että musiikkiopistossa. Hän kertoo käsittäneensä tällöin opetustyön luovuuden, ja opettajan tehtävästä, taidon ja tiedon jakamisesta tuli hänelle kutsumus.

Müntinga palasi Suomeen syksyllä 1975 ja sai Sibelius-Akatemian yleisen osaston solistisen linjan päästötodistuksen seuraavana vuonna. Opiskeluvuosiaan Sibelius-Akatemiassa Müntinga muistelee lämmöllä ja on kiitollinen siitä, että sai opiskella oppilaitoksessa niin pitkään.

Haave itsensä toteuttamisesta toteutui lehtoraatin kautta

Suomen paluunsa jälkeen Müntinga aloitti tuntiopettajana Helsingin Konservatoriossa ja sai oppilaitoksesta viulunsoiton opettajan viran 1977. Opetustyötään Helsingin Konservatoriossa hän piti haastavana muun muassa siksi, että hänellä oli ammattiin valmistuvia oppilaita. Työ ei kuitenkaan tuottanut parasta mahdollista tyydytystä. Müntinga koki, että opettajan tehtävässä hän ei voinut toteuttaa riittävästi itseään, ja niinpä hän jatkoi opiskelua työn ohella. Müntinga osallistui lukuisille kansainvälisille mestarikursseille ja kotimaassa muun muassa useille Sibelius-Akatemian koulutuskeskuksen järjestämille kursseille. Erityisen tärkeä opettaja aikuisiällä oli Paganini- ja Flesch-viulukilpailujen voittaja Eugen Sarbu, joka opettajana valoi Müntingaan varmuutta ja itseluottamusta.

Vahvatahtoisena ja innostuneena ihmisenä Müntinga halusi työskennellä itsenäisemmin, vapaammin ja päätösvaltaisemmin. Vuonna 1985 hän sai viulunsoiton lehtoraatin ja tämän statuksen myötä myös mahdollisuuden toteuttaa itseään vapaammin.

Helsingin konservatoriovuosien jälkeen Müntinga suuntasi Pohjanmaalle . Vuosina 1985-1988 hän opetti Keski-Pohjanmaan Musiikkiopistossa, josta tuli sittemmin Konservatorio. Tätä aikaa hän pitää työhistoriansa parhaana ja nautinnollisimpana aikana. Opetustyön lisäksi Müntinga toimi myös avustajana Kokkolan orkesterissa. Pääkaupunkiseudulle Müntinga palasi vuonna 1988 saatuaan lehtoraatin Espoon Musiikkikoulusta, josta myöhemmin tuli Musiikkiopisto Juvenalia. Siellä hän on luonut pitkän ja menestyksekkään uran niin viulunsoiton lehtorina kuin kamarimusiikin opettajana ja Jousiorkesterin johtajana.

Opettaminen on vastuunkantoa

Miettiessään opetusyhteisön vaatimia taitoja Müntinga peräänkuuluttaa sosiaalisuutta, toistensa kunnioittamista, suvaitsevaisuutta ja erilaisuuden hyväksymistä.

- Opetuksessa tärkeää on erityisesti intuition käyttö. Kasvattajan tehtävänä on asettua kunkin oppilaan tasolle. Hyvä taito on myös löytää oppilaan parhaat puolet ja kehittää juuri niitä. Esiintymisvalmennus pitäisi rakentaa portaittain alkaen pienistä esiintymisistä kohti suuren yleisön edessä olemiseen. Opettajan on tunnettava vastuunsa oppilaastaan.

Müntingan mielestä on tärkeää, että opettaja on työstään innostunut ja paneutuu työn tekemiseen. Työhön voi olla antautunut suurella sydämellä.

- Samalla on kuitenkin muistettava, että työ on aina vain työtä. Tasapaino työn ja muun henkilökohtaisen elämän välillä pitää säilyttää. Oman itsensä kuunteleminen ja itselleen uskollisuus ovat tärkeitä voimavaroja, hän toteaa.

Omaa henkistä vireyttään Müntinga on pitänyt yllä matkustelemalla eri kulttuureissa, näyttelemällä ja maalaamalla. Erityisen rakas harrastus hänelle on ollut moderni tanssi.

Kun Müntinga pohtii uraansa ja sen huippuhetkiä, mieleen nousevat useat ilonhetket joita hän on saanut jakaa oppilaittensa kanssa heidän onnistuttuaan tavoitteissaan. Oman esiintymisen tähtihetkeksi hän nostaa syyskuussa 2009 pidetyn Amoroso-konsertin. Konsertissa Müntinga soitti Mozartin, Paganinin ja Beethovenin musiikkia. Müntinga valmistautui konserttiin kolmen vuoden ajan.

- Tärkeintä konsertissa oli itsensä voittaminen, esiintymisestä nauttiminen ja tunne siitä, että yleisö oli lämmöllä mukana, hän muistelee.

Kirsti Müntinga on tehnyt pitkän tien urallaan, sillä tähän asti työvuosia on kertynyt 38. Tie ei ole ollut aina ruusuinen. Müntinga on iloinen siitä, että on tehnyt valintansa itseään kuunnellen. Hän on tavoittanut haaveensa niin opettajana kuin esiintyvänä taiteilijana.

Teksti: Jaana Rönkkö
Kuva: Keskittymistä Tapiola-salissa, kuva Rainer Palas


Kuulolla-blogissa esitellään kerran viikossa perjantaiaamuisin Sibelius-Akatemian entinen opiskelija, viikon alumni. Hän kertoo muistoja opiskeluajoiltaan, uravalintoihinsa vaikuttaneita käänteitä ja tarinan siitä, miten päätyi nykyiseen työhönsä. Uratarinat ovat kirjoittaneet Sibelius-Akatemian alumnityön mentorointiohjelmaan osallistuneet opiskelijat.

Oletko Sibelius-Akatemian alumni ja haluaisit ehkä mukaan toimintaan? Lue lisää Sibelius-Akatemian alumnityön verkkosivuilta


 



Eija-Riitta A.
Olipa valaiseva kirjoitus! Siitä ilmeni kiinnostavasti Kirstin monipuolinen ura ja opiskelut tunnettujen pedagogien johdolla sekä Suomessa että keski-Euroopassa.
Kirjoitettu 5.2.2014 18:57.
Pauli
Kirsti, Miten sulla menee ?
Hieno artikkeli sinusta…oli kivaa luettavaa !
Voi hyvin…
Pauli N. ( tällä hetkellä Genevessä)
Kirjoitettu 1.9.2017 0:16.

Hae blogin sisällöstä

Tervetuloa Sibelius-Akatemian blogiin!
 

Tässä blogissa kerromme sanoin ja kuvin siitä, mitä tapahtuu Taideyliopiston Sibelius-Akatemian luokkahuoneissa ja käytävillä, arjessa ja juhlassa, ehkäpä joskus jopa konserttilavan takana! Tapaamme ajankohtaisia ihmisiä, jotka omin sanoin kertovat siitä, mitä juuri nyt on meneillään.

Meihin saat yhteyden sähköpostitse osoitteella info (at) siba.fi