« Takaisin

Viikon alumni Mari-Anni Hilander: Laaja-alaisuutta tarvitaan

Musiikkikasvatuksen maisteri Mari-Anni Hilander pääsi musiikkikasvatuksen opiskelijaksi Sibelius-Akatemiaan suoraan lukiosta. Yliopistossa hämmensi aikataulujen vapaus. Hilander halusi ehdottomasti mennä kouluun opettamaan musiikkia. Hän kävi Hyvinkäältä Helsingissä, ramppasi Varkaudessa poikakaverin luona eikä  juurikaan juhlinut - opinnot olivat helppoja ja nuori nainen opiskeli säntillisesti.

- Opiskelin kahdeksan vuotta, työskentelin ja asuin Oitissa. Opetin Hyvinkäällä ja kävin aina kotimatkalla tekemässä Norssissa päättöharjoittelut.

Töitä saadakseen Hilanderin piti valmistua Sibelius-Akatemiasta tiettyyn päivämäärään mennessä. Näin tapahtuikin, ja tuore maisteri sai heti työpaikan Hyvinkäältä.

- Valmistumisella oli minulle iso taloudellinen merkitys, ja se tuntui hyvältä. Muistan myös publiikin josta tutkintotodistus haettiin: minulla oli ylläni siniraidallinen mekko, fagotisti soitti.

Opintoajalta elämään ovat jääneet tärkeät ystävyyssuhteet.

- Opettaja Carita Holmström oli huippu. Satu Sopanen jäi mieleen ystävänä, hän on ollut myös kaasona molemmissa häissäni. Caritan kanssa tehtiin musikaaliprojekti, jossa hän oli laulajana. Musiikkikasvattajien perinteiset joulujuhlat kuuluivat tietysti myös asiaan – paperilapulla ostettiin viinilasillinen.

Opintojen aluksi Hilander olisi kaivannut enemmän tukea, ja nuorelta opiskelijalta meni kauan systeemin oppimiseen. Hän ei kuitenkaan muista käyneensä opinto-ohjaajan puheilla neuvoa kysymässä.

- Olisi ehkä tehnyt hyvää opiskella ensin jossain muualla ennen Sibelius-Akatemiaan tuloa. Olisin saattanut hoksata valita laulun pääinstrumentikseni.

Sibelius-Akatemian opintojen tärkeää antia ovat olleet vapaan säestyksen taidot.

- Koen olevani siinä todella hyvä ja se on Carita Holmströmin ansiota. Olen myös hyvä prima-vistaaja ja edennyt säveltapailussakin pitkälle. Lauluasiat olen opetellut koulun ulkopuolella.

Hilander opetti pianonsoittoa ja teoriaa Nurmijärvellä. Sittemmin hän on päättänyt, ettei enää koskaan halua opettaa pianonsoittoa.

- Olen myös tehnyt satunnaisia sijaisuuksia, mutta en pitänyt siitä lainkaan. Nyt olen ollut virassa monta vuotta. Heti kun on ollut pidempään saman luokan kanssa, työ on aika helppoa.

Haasteiden kautta laulajaksi

Hilanderin tähänastisen työuran huippuhetki on ollut radioitukin laulusolistitehtävä Kuhmon Kamarimusiikkifestivaaleilla. Myös laulun A-tutkintokonsertti oli merkittävä tapahtuma.

- Jouduin tekemään töitä tutkinnon eteen, sillä sairastin muun muassa poskiontelotulehduksia. Kuitenkin sain yllätyksekseni arvosanaksi 4/5! Sama tutkinto on ollut myös uramatkani haasteellisin hetki.

Valmistumisensa jälkeen Hilander on opiskellut jatkuvasti. Hän on suorittanut muun muassa teatteripedagogiikan erikoistumisopinnot ja kolmevuotisen ”Professional Diploman” ja käy edelleen laulutunneilla Dorothy Irvingin luona Ruotsissa.

- Irving on ollut urani kannalta merkittävimpiä henkilöitä. Toinen on ollut Kristian Attila. Minun oli määrä ensin tehdä A-tutkintoni toisen pianistin kanssa; lopulta Kristian ensin ikään kuin opetti ja halusikin sitten työskennellä kanssani.

Musiikinopettajalla ei ole koulussa kollegaa. Hilander onkin oppinut eniten siskoltaan, jonka kanssa hän on opettanut paljon.

- Yhdessä pienistä ideoista voi tulla isoja asioita, joiden toteutuminen on mahdollista!

Hilanderin mielestä omien rajojen ja itsensä kunnioittaminen on musiikinopettajalle elintärkeää, jotta pystyy positiivisella tavalla pitämään puolensa niin luokassa, kollegoiden keskuudessa kuin muuallakin. Laulunopettajan ja laulajan työssä on tärkeää osata myös soittaa pianoa.

- Musiikilla elääkseen täytyy nykyään olla laaja-alainen muusikko. Asenteen pitää olla kohdallaan. Musiikin opiskelijan tulisikin katsoa asioita muultakin kuin oman erikoisosaamisensa kannalta. Korkeatasoinen muusikkouden taso on tärkeää. Kukaan ei hallitse kaikkea, mutta on tärkeää olla kiinnostunut myös muusta kuin siitä, mitä ajattelee osaavansa parhaiten; tietynlainen renessanssi-ihmisen malli, Hilander evästää.

Hän neuvoo opiskelijoita tunnistamaan omat rajansa ja omat voimavaransa.

- Kannattaa pyytää apua jos tarvitsee arkisiakin asioita, vaikkapa sovituksia tai nuotteja.

On tärkeää saada perspektiiviä työn tekemisestä eri paikkakunnilta ja työpaikoista, ettei jämähtäisi vain yhteen paikkaan.

 

Teksti: Hanna-Maaria Tuomela


Kuulolla-blogissa esitellään kerran viikossa perjantaiaamuisin Sibelius-Akatemian entinen opiskelija, viikon alumni. Hän kertoo muistoja opiskeluajoiltaan, uravalintoihinsa vaikuttaneita käänteitä ja tarinan siitä, miten päätyi nykyiseen työhönsä. Uratarinat ovat kirjoittaneet Sibelius-Akatemian alumnityön mentorointiohjelmaan osallistuneet opiskelijat. Oletko Sibelius-Akatemian alumni ja haluaisit ehkä mukaan toimintaan? Lue lisää Sibelius-Akatemian alumnityön verkkosivuilta



Ei kommentteja. Ole ensimmäinen

Hae blogin sisällöstä

Tervetuloa Sibelius-Akatemian blogiin!
 

Tässä blogissa kerromme sanoin ja kuvin siitä, mitä tapahtuu Taideyliopiston Sibelius-Akatemian luokkahuoneissa ja käytävillä, arjessa ja juhlassa, ehkäpä joskus jopa konserttilavan takana! Tapaamme ajankohtaisia ihmisiä, jotka omin sanoin kertovat siitä, mitä juuri nyt on meneillään.

Meihin saat yhteyden sähköpostitse osoitteella info (at) siba.fi